Lisääntymishalukkuutta sivunneen kirjoituksen kommenttilaatikossa kehiteltiin ideaa yhdistyksestä naisille, jotka eivät halua lapsia. Siinä on jo kaksi jäsentä eli mun lisäksi yksi. Eli ei mee enää kauan että saadaan kannatuskortit kokoon ja ei muuta kuin puoluerekisteriin ja eduskuntaan ajamaan lapsettomien asiaa. Mulla on jo muutama lakialoite ihan näin lonkalta:
- Rikesakko kaikille "Koskas teille tulee lapsia" -kyselijöille (Muuttuu päiväsakoiksi, jos Ei tule -vastausta seuraa "Kyllä sun mieli vielä muuttuu" -toteamus)
- Ehdollista vankeutta "Taitaa olla vauvakuume"- kommenteista
- Facebook-tunnukset pois kotiäideiltä
- Oikeus äitiys-/isyys-/vanhempainlomaan myös koira-/kissa-/marsu-/hamsterivauvoja saaneille
Tulisko muita?
Kuva Simpsoneista (Maggien arkkivihollinen Baby Gerald aka "the baby with the one eye brow")
103 kommenttia:
Joo! Nyt olis jo ainakin kolme jäsentä.
Hear hear!
Neljä jäsentä! :D
Mahtavat tavoitteet! Ehdottomasti rangaistaviksi tulee julistaa myös toteamat: "Et voi tietää kun sinulla ei ole omia lapsia" ja "Kyllä sinäkin sitten tajuat, kun saat omia lapsia"
Damn. Mä en nyt tähän klubiin pääse millään mut kannatan silti jokaista kohtaa täysillä. Toisten seksielämästä uteleminen on niin vitun törkeetä. Ja luulin jo päässeeni tästä saamalla lapsen, mut ei. Hyvä et on vittu tikit sulaneet ni johan kysellään eiku siis kehotetaan et "eiku toista perään sitte". Mitä vittua?
Ja äitejä, niitä ei pitäisi päästää nettiin http://lehtilehti.fi/2011/06/tutkimus-internet-voi-olla-vaaraksi-aideille/
ja tässä todisteita:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/899977/riisin_keittaminen__vaittley_miehen_kanssa
Kivinen
Viisi.
Mukana ollaan!
Ja siis voitteko kuvitella, että joidenkin mielestä eläimet on vaan vauvojen korvikkeita?! Ei jumalauta, mun eläimiähän ei verrata mihinkään ihmisvauvoihin!
Ilmoittaudun täten mukaan. Seitsemän siis, so far?
Kuulostaa niin asialliselta, että pakko ilmoittautua mukaan. Eli olen kahdeksas...
Ja Rosa Majalis: Asiaa!
Kyllä kiitos, oon yhdeksäs! Jotain rangaistusta pitäis myös saada toteamuksesta "Kyllä tuon ikäisenä pitäis jo vähintään yksi lapsi olla, ettehän te tosta enää ainakaan nuorru, heh heh". Oon 30.
Kymmenes täällä, hep!
Yhdestoista!
Lisäksi ehdotan, että jokaisesta "eihän teillä ole edes lapsia" kommentista rapsahtaa ehdotonta vankeutta ja jokaisesta vihjailusta ja suorasta "eihän teillä mitään rahaongelmia voi olla, kun ei teillä ole edes lapsia" maininnasta pitempi ehdoton vankeustuomio JA lapsettomalle laillinen oikeus vapaavalintaiseen väkivallantekoon niin halutessaan.
(Tuo väkivallanteko on se neuvoteltavissa oleva asia, pitää sitä sentään vähän vastaan tulla, mutta kristus noita kommentteja on kuultu aivan riittämiin)
Nimim. Omasta ja parin sukulaisen puolesta!
Mä voisin tulla, mut ehdotan myös, että takinkääntäjille luvassa on 100 raipaniskua, koska olen nyt todistanut aika monen tehneen niin. (siis kääntäneen takkinsa tässä asiassa, ei ruoskineen ketään).
Kahdestoista tai kolmastoista riippuen siitä liittyykö AnnaVeekin kerhoon. Mullakin pitäis olla kaiken järjen mukaan lapsi, oonhan jo kohta 20! Herranjestas
Mah-ta-vaa. Kolmannen kohdan allekirjoitan aivan täysillä!
Ja tästä yks jäsen lisää!
Sakkoja niille, jotka myös toteaa mm. "sun iässäs mulla oli jo n lasta ja n+1 tulossa" ja "mua käy sääliks kun sulla ei vielä oo lapsia, lapset on rikkaus!"
In my ass.
Varoituksen sanana: meillä yksi daami sai potkut, koska jäi sairaan lemmikin kanssa kotiin ja myönsi sen avoimesti. Olisi edes sanonut olleensa itse kipeä, mutta ei... Tai tarkemmin ajateltuna: ehkä se halus ne potkut.
Täältä löytyy yksi elinikäinen jäsen lisää.
Kyllä teidän mieli vielä muuttuu (otan raipaniskut vastaan), mutta nauttikaa niin kauan kun voitte! Lapsettomuus on (oli) ihanaa! Kivaa kesää kaikille jokatapauksessa, tää on niin hauska blogi - kiitos Tyttö!
Hmmm... mä olen vähän kahden vaiheilla. Ei ainakaan vielä aikoihin ja jos niin ainoastaan yksi. Voi kyllä olla, että se luonnollisesti voi olla sitten myöhästä. Mutta mä olen just nyt onnellinen ku mä mieluummin nukun just niin pitkään ku mua huvittaa ja teen just sitä mitä mua huvittaa ja syön just sillon ku mua huvittaa eikä mihinkään paikkaan koske. Plus että jos ja kun musta tulee opettaja ni kyllä mun mielestä parisataa murkkuikästä ajaa sen kasvatusasian. Ja tietty mies jos sellasta sit enää on, siinä kun tuntuu olevan enemmän tekemistä kun lapsessa.
Ja mun mielestä saikkua pitäis saada jos koira/kissa/muu lemmikki on kipee tai ainakin sitten jos sillä on ollut esim. leikkaus! Ja mikä v***u siinä on että sinne facebookii pitää päivittää lapsen joka ikinen päivä ja teko, hedelmöittymisestä asti. Varmaa se skidi on sit tyytyväinen isompana, kun ei ole itse voinut asiaan vaikuttaa.
I'm in! Kerrankin puolue mun makuuni. Nom nom.
Kannatan täysin tota kotiäitijuttua. Mulla on facebook-kaverina kahden lapsen kotiäiti, laskin yhtenä päivänä ihan mielenkiinnosta montako kertaa se päivittää. Tulos: 17 kertaa. Herää kysymys, että miks se on enää mun kaveri siellä?
I'm in!
Aina kun mun lapselliset kaverit rupee puhumaan niiden Liisapetterin kakkaongelmista niin mä annan ihan samalla mitalla takasin.
Mun katin ummetusongelma on ihan yhtä tärkeä kun Liisapetterin ripulikin. Perkele.
Hahha kannatan eniten tuota facebook-tunnukset pois kotiäideiltä :D oikeesti ei kyllä naurata yhtään. Onneksi sieltä löytyy se hide-ominaisuus.
- Eija
Todellakin mukana!
Ja kyllä, mikään ei ole ärsyttävämpää kuin lapsiutelut. Äideilta tulee sääliviä katseita "kyllä sullakin vielä onni kääntyy.." Mikä onni?? "Eiköhän sunkin olis jo aika lopettaa tuo ulkomailla seilaaminen ja asettua aloilles, perustaa perhe". No ei.
Vihaan ihmisiä jotka yrittävät syyllistää lapsettomia heidän ulkomaanreissuistaan. "Olishan se kiva päästä vähän aurinkoon/kiipeämään Kilimanjarolle/sukeltamaan mutta asiat tärkeysjärjestykseen!" Lasten tekeminen on (yleensä) ihan harkittu teko, itse olen valinnut toisenlaisen elämän. Turha lapsiperheiden äitien valittaa siitä valinnasta minkä ovat itse tehneet.
Ja lapsettomat ovat tietysti aina ihan äärettömän itsekkäitä ja tunteettomia ihmisiä. Minulla on paljon ihania ystäviä, joita rakastan. Rakastan perheenjäseniäni ja ennen kaikkea rakastan eläimiä ja opiskelen alaa, jonka kautta voin toivottavasti edistää eläinten ja luonnon hyvinvointia tulevaisuudessa.
Minua ärsyttää todella paljon, että minun eläinrakkauttani verrataan jotenkin lapsirakkauteen tai salaiseen toiveeseen saada omia lapsia. En todellakaan tyydytä mitään äidin hoivaviettiäni "korvikelapsiin", lemmikkeihini. Minusta se on loukkaus eläimiä kohtaan. Ja minua ällöttää pariskunnat jotka ottavat koiranpennun mukamas siksi, että sillä voi ensin harjoitella olisivatko he hyviä vanhempia.
Ja todellakin, Facebookissa olevat kotiäidit tuhansine statuspäivityksine ovat helvetistä. Ja kun pikku-neiti Justiina on oppinut niistämään oman nenänsä, KAIKKI kotiäitikaverit ovat kilpaa ylistämässä ja klikkailemassa tykkää-nappulaa. Toivoisin, että sanat "trinsessa" ja "rinsessa" kiellettäisiin lailla. Minä en ainakaan ollut mikään vitun pikku-prinsessa lapsena, tykkäsin kiipeillä puissa ja leikkia masters of the universe- ukoilla.
Olen saanut perheenäideiltä vihaisia katseita huvipuistoissa (lapset pitää kuulemma päästää aina ensin jonon ohi). Lisäksi minulle on sanottu, että syön lasten marjat, kun olin saaressa poimimassa mesimarjoja, joita oli kyllä ihan riittävästi lapsillekin. Miksi muuten koiran haukkumisesta saa valittaa mutta vauvan itkusta ei? Koska vauvan jatkuva itku yöt läpeensä on "elämisen ääniä". Jos menet asiasta huomauttamaan niin voit olla varma että seuraavana päivänä pyykkisi on heitettu pesutuvan lattialle ja olet joutunut koko korttelin äitien mustalle listalle.
Olin kerran eläintarhasa kuvaamassa pandaa, mutta kotiäidin mielestä oli tärkeämpää että hänen pikku mussukkansa näkisi eläimen, josta hän ei välttämättä tajua mitään ja todennäköisesti unohtaa sen jo seuraavan häkin ja eläimen kohdalla.
Ihan kuin kaikki eläimet olisi lapsia varten tässä maailmassa. Äidin hankkivat lapsilleen hamsteereita ja chihuahuanpentuja joita kultsimussukat sitten riepottelevat ja puristelevat liian kovaa. Eläin ei ole lelu.
I'm in. Olen koko ikäni taistellut tämän oikeuden puolesta = olen kohta 50-v ja LAPSETON omasta tahdostani. Enkä koe tehneeni mitään väärää, kun en ole tuottanut lapsia tähän hulluun maailmaan. Tämä on ollut minun valinta and I'm happy with it. =))
Sekosin laskuissa monesko jäsen olisin!
Ai niin, ja tän päivän Taloussanomissa oli juuri tähän aiheeseen liittyvä sopiva uutinen: http://www.taloussanomat.fi/myynti/2011/06/07/perheet-tyrmistyivat-lapsilta-kielletyt-hotellit/20117964/135
Eikö lapsettomat sitten saa olla närkästyneitä siitä, että heitä syrjitään siksi että jokainen hotelli on lapsellisille tarkoitettu?! Mua ainakin ottaa pelkästään pihan kesällä meluavat kakarat päähän (ja nehän meluaa kymmeneen asti illalla), en ihan välttämättä lähde lomailemaan paikkaan, joka on (erityisesti) lapsiperheille. Ja on mulla sellasia tuttaviakin, jotka ihan oikeasti haluavat välillä lapsista (omista sekä muiden) eroon, jotta jaksavat sitten taas arjessa. Siis kamalaa, kun tunnustaa että se oma pikku kullanmuru ei aina olekaan niin kullanmuru ja että niistä tarvitsee hermolepoa...
Mukana ollaan!
Lisäksi vielä klassikko: "jos ei hanki lapsia, on itsekäs." Koska itsekästähän ei suinkaan ole halu jatkaa omaa sukua ja siirtää omia ensiluokkaisia geenejä eteenpäin..
kukin tavallaan, ilman lapsia tai lasten kanssa:)
Ihan kaikkein eniten ärsyttää mainokset: "Äitinä tiedän, että lika ei aina pesussa lähde!" Mä oon tiennyt tämän jo aika kauan, enkä ole vieläkään äiti, olen varmasti nero. Maailmanhistorian hirvein "Äitien tekemää ruokaa!" ei tarvitse kauheudelleen edes perusteluja.
Viikonloppuna mökillä perhepiirissä puhuttiin paljon lapsista, raskaudesta ja muusta sen semmoisesta. Sitä elämänvaihetta menossa monella, ymmärtäähän sen sinänsä. Ajattelin vähän ottaa etäisyyttä aiheeseen ja menin muutaman metrin päähän katselemaan maisemia. Eikös sieltä yksi rouva tule perässä ja ala selostaa omia vuosikymmenten takaisia raskauskokemuksiaan.
Kunnioittakaa ihmiset minun rajallista lapsistapuhumiskiintiötäni niin minä en hukuta teitä tähän kyynisyyteen.
En voi liittyä ryhmään kuitenkaan kuin tukijäseneksi. Mitä jos vauvakuume kuitenkin iskee? Luulen, että iskee, vaikkakin myöhässä tulee. Nyt 31v ja vasta uskon, että se ehkä joskus vielä voi kuitenkin...
Toisekseen eläinihmisille ei mitään ylimääräisiä lomia. Mielummin rajoite Fifistä puhumiseen työaikana. (Terv. nim. Kaksi vuotta kahvitauoilla koirajuttuja kuunnellut).
Ah, ihanaa! (Tuli kylmä hiki kun näin että 29 kommenttia tullut muutamassa tunnissa -> olin varma että täällä odottaa kotiäitien kapina, mutta ei, olenkin kerrankin löytänyt 29 samanmielistä).
Londra, Anonyymi, Janina - Jes!
Anonyymi 1:39 ip - JOO, noi niin lisätään puolueohjelmaan!!
Kivinen - Pääset ehdottomasti kunniajäseneksi jos haluat. Ja lakialoitteisiin lisätään toi nettitunnusten poistaminen äideiltä jotka ei osaa netissä olla ihmisiksi. Vauva-lehden keskustelupalsta on jotain niin pelottavaa, ja se että mitä tahansa googlettaa niin aina päätyy sinne. Ja toi toisen lapsen utelu on todellakin vähintään yhtä rangaistava teko kuin ensimmäisenkin. Miten kummipoika jakselee?
Zepa - Jes!
Rosa Majalis - Kyllä, toi eläin = lapsen korvike -läppä pitää ehdottomasti saada rangaistavaksi myös.
Statisti, Kuutar, Tessa - Jee, meitä on jo tosi monta!
Kaisailona - EHDOTTOMASTI vaadimme vankeusrangaistusta myös tosta kommentista.
Henna - Joo, joo, noi pointit kanssa mukaan. Miten multa unohtuikin ne.
AnneVee - Ehdotus hyväksytty.
Anonyymi 4:35 - Apua, alkaako noi kommentit tosiaan jo alle 20-vuotiaana??
Ninni - Hyvähyvä!
Si - KYLLÄ. Multa on unohtunut NIIN monta tärkeää juttua. Alkaa ihan suututtaa meidän kaikkien puolesta kun luen näitä kommentteja.
J - Perkele!! Suututtaa entistä enemmän kun ajattelen ko. daamin kohtaloa.
Martta - Mahtavaa. Tervetuloa kerhoon!
Jenni - Kiitos! Ja kiitos myös kun et pahoittanut mieltäsi tästä kirjoituksesta :)
Heidi - Joo, puolueohjelmaan vaatimus oikeudesta sairaan lemmikin kanssa kotiin jäämiseen, ehdottomasti.
Bemary - Jee!
Janna - Kyllä. Mä myös mietin välillä että eikö niillä pienten lasten äideillä pitänyt olla jatkuva kiire ja kädet täynnä töitä, luulis että ei siinä ehtisi kaikenaikaa istua koneella.
Maikki - KYLLÄ.
Eija - Jep. Mä luulen että Hide-ominaisuus on keksitty just tästä syystä.
JMP - Tähän en voi sanoa kuin että AAMEN, vaikka en uskonnollinen ihminen olekaan. Kaikki sun mainitsemat asiat ehdottomasti kieltoon. Aarghh.
Riesu - Kiitos kommentista! Voitko noin itseäni varttuneempana henkilönä kertoa että loppuuko ne ko. utelut ja kommentit jossain vaiheessa? Vai tuleeko niitä sullekin aina vaan?
bubble- jee, tervetuloa mukaan!
Heidi - Apua, kyllä. Oot niin oikeessa.
Vieno - KYLLÄ, itsekkyyskortti! Tota argumenttia en minäkään ole ikinä ymmärtänyt enkä logiikkaa sen takana.
Kuule kyllä ne sunkin elämänarvot vielä muuttuu täysin sitten kun itse saat lapsia... :) Elikkä joku rangaistus tästäkin tarttis tulla! Liityn siis ehdottomasti puolueeseen!
darkangel - Juuri näin.
Eliisa- Tervetuloa kannatusjäseneksi. Ja mistä sitä kukaan tietää vaikka eräänä aamuna vaan kertakaikkiaan heräisi ja huomaisi että nyt se saatanan biologinen kello sitten rupes tikittämään. Tai että vaan kertakaikkiaan tapahtuu vahinko ja huomaa olevansa raskaana. Siis toisaalta takinkääntö periaatteellisella tasolla voitaisiin mielestäni sallia tässä asiassa. Kas kun on ne HORMOONIT.
Omppu - Ai saatana toikin. Kyllä, rangaistusta vaaditaan!!
Mukana ollaan! Ehdottomasti!
Mä haluun kans jäsenkortin!
Ja vankeutta niille jotka työntää vauvoja syliin ja sanoo, et alkaa sullakin sit tekemään mieli. Juu, mieli voi tehdä mitä vaan, mut ei se kyllä yleensä imeväisistä johdu...
Tulee mieleen parikin eksää, jotka eivät halunneet lapsia. Toisen mukaan oli itsekästä hankkia omia lapsia, kun köyhissä maissa oli niin paljon lapsia - adoptio vaikka ennen (Tämä oli kauan ennen Madonnan siirtoja).
Nyttemmin molemmat ovat lisääntyneet urakalla ja ihan omin voimin. Ironisesti minä olin se, joka olisin halunnut lapsia...
En tietenkään vihjaile mitään.
Pari vuotta sitten saatoin sentään lapsen alulle - puhumalla. (Ihan totta: kuulin hänen kaveriltaan jälkeenpäin, että olin kuulemma ollut niin vakuuttava kosmologis-ontologisissa jorinoissani)
Allekirjoitan niin kaiken. En lähtökohtaisesti kestä lapsia, enkä varsinkaan niiden vanhempia ja sitä saatanan Fb-vinkunaa, kun viiden vuoden uran konsulttina tehneet ekonomit ja muut tradenomit fiilistelee sillä miten SIISTIÄ on vihdoin olla kotona ja tehdä ruokaa, kutoa sukkaa ja virkata jotain saatanan pitsihousuja ja laittaa elämä tärkeysjärjestykseen. Että nyt tämä oikea elämä niinkun alkaa. Vitut.
Mutta kun tässä on yksi mutta. Mulla on lapsi ja se on kiva (noin, yksinään, ilman sisaruksia). Haluaisin kovasti kuitenkin ajaa noita kaikkia lakialoitteita. Ilmoittaudun mukaan, jos otetaan :)
Mä en liity, vaikka hykertelenkin, ku en oo ehdoton asiassa ollu koskaan mihinkään suuntaan, mut mun mielestä takinkääntämiseen pitää pidättää oikeudet ihan alusta asti! Ihan siks ettei kukaan pääse sit sanomaan että "NONNI, MINÄHÄN SANOIN", joka on kans ihan vitun ärsyttävää. Mut ehto takinkääntämiselle vois olla se että lupaa olla itse muuttumatta mammapanssarivaunuksi joka alkaa viljellä "kyllä se kuule sunkin mieli sitten asdasfdafdf" -asennetta kanssaihmisiin.
Voisin kyl toisaalta liittyä puolueeseen, jossa noin ihan vaan yleisesti kiellettäis ja sanktioitais kaikki toisten ihmisten elämään/ulkonäköön/valintoihin puuttuminen ja niiden arvostelu.
'Koskas teille tulee lapsia'-kyselyt vielä siedän, mutta 'Kyllä sun mieli vielä muuttuu'-kommenteista lähtee hermo! Voi vittu miten mä vihaan tota!! Tuntuu oikeasti loukkaavalta, ettei mun sanomisia oteta tosissaan. Vaikka eihän sitä tietenkään tiedä täysin varmaksi, joskus 10 vuoden päästä saatan olla mieheni kanssa eri mieltä. (Oon nyt 26, mies 28; oletan, tai pikemminkin toivon kovasti, että vauvakyselyt loppuis viimeistään 10 vuoden päästä.) Mut jos nyt tulisin raskaaksi, tekisin abortin. Senpä jälkeen oiskin sitten tosi kiva kuunnella niitä lapsi-kyselyjä...
Eli oiskohan vihdoinkin löytynyt puolue, johon liittyä? ;)
Minäkin liityn.Ärsyttävää on etä kuvitellaan kaikkien haluavan samanlaisen elämän ja hankkivan niitä lapsia.Voi olla että mieli muuttuu,tuskimpa vaan kuitenkin.Eniten kiehuu "lapseton on itsekäs"-kommenteista.Itsekäs??Eikä lisääntyminen ole velvollisuus vaikka yllättävän moni tuntuu niin ajattelevan.Ihanaa huomata ettei kuitenkaan ihan kaikki.Sopivasti radiossa puhutaan vauvakuumeesta.Argh.
Liityttävähän se on :)
Ei enää mitään lisättävää, muut ovatkin puhuneet minunkin puolestani suun puhtaaksi.
Muuten voisin liittyäkin, mutta minulla on niin ihania tuttavia, että eivät jankuta tuollaisista ja hyväksyvät perustelutkin: Tykkään kyllä kauheasti lapsista, mutten vaan ole keksinyt, miksi meillä pitäisi olla oma. Onhan noita lähipiirissä muutenkin leikitettävänä. Eikä ole mieskään keksinyt mihin sitä omaa lasta "tarvittaisiin". Niin ei sitten vaan ole lapsia, ja sillä hyvä.
Eli me ollaan varmaan niitä todennäköisiä takinkääntäjiä (jos vaikka tulee joku herätys tuon lapsen tarpeellisuuden suhteen), ja kun en halua raipaniskuja niin... ;)
Itse olen lapseton, mutta lapsi saa tulla ja karsastan kumpiakin ääripäitä; tungettelevat kysymykset ja jeesustelut on musta aivan yhtä typeriä kuin nämä jutut "miksi haluaisin vauvan, kun se vaan huutaa ja paskoo" tai että "myös koiravauvoja pitäisi saada hoitaa työnantajan kustannuksella". Itsellä on koirakin (joka EI ole vauvan korvike!). ;)
Ihmisillä on eri elämänvaiheita, mieli saa muuttua matkan varrella ja jokaisella on oikeus kulkea valitsemaansa tietä. Jokainen myös elää omaa elämää, joten naurettavaa sanoa, että "sitten kun sulla on sitä ja tätä, sitten vasta tajuat jotain".
Jokainen on myös omalla tavallaan vanhempi eli kyllä monet ovat aivan toisenlaisia kuin nämä höyrypäävanhemmat, jotka keuhkoaa nyt vaikka siitä mainoksesta, jossa hotelli on vain aikuisille tai eivät mene juhliin, jonne ei ole kutsuttu lapsia. Itse ainakin tiedän jo etukäteen, että en halua olla lapseni kanssa 24/7 ja se on ihan normaalia...
Yksi ärsyttävin juttu mitä olen kuullut on "ulkonäköjutut eivät kiinnosta yhtä paljon kuin ennen lasta"... eikö aikuistuminen pikemminkin ole syy tähän, sillä harva 3- kymppinen (jolloin lapset yleensä saadaan) viettää peilin ääressä yhtä paljon aikaa kuin 2- kymppisenä. Lapsilla tässä prosessissa ei tarvitse olla mitään osaa tai arpaa. Samat naiset myös olettavat, että esim. minulle ulkonäkö edelleen on äärimmäisen tärkeä asia kun en vielä ole äiti. Voi AARGH! Ja sama jeesustelu baarissa juoksemisen kanssa....
Tyttö, et ole siis yksin!!
Jos mulla ei olis jostain syystä lasta, niin liittyisin heti. Oon varmaan nyt jo out?
Asuntoa etsiessämme muuten yksi asunnonvälittäjämamma sanoi meille (tuolloin lapsettomalle, kaksiota katsomassa olevalle pariskunnalle) ihan pokkana, että "niin, sittenhän se maailma vasta alkaa muotoutua kun saa lapsia. Että ennen sitä ei tiedä mistään mitään."
Ei ehkä ostettu siltä luukkua.
Mä en kyllä oikein ymmärrä millään tasolla tuota lapsen ja lemmikin rinnastusta enkä sitä, että nykyään lemmikeistä tehdään ihan liian inhimillisiä. Koira on oikeasti itsekäs sika, joka tekee kaiken vain omaa etua tavoitellakseen. Siihen se koulutettavuus perustuu. Mielestäni on aivan eri asia, että kotona on sairas eläin kuin sairas lapsi. Eläin kun nyt vain pärjää yksinäänkin kipeänä(sairaudesta riippuen) mutta lapsi ei. Samoin lapsen tarpeet ovat aivan erit kuin eläimen. Sinällään en kyllä yhtään sen enempää ymmärrä lapsentekouteluita tai ylipäätään sitä mitä se kenellekään muulle kuuluu tekeekö niitä lapsia vai ei. Itselläni on kyllä sekä koira, että lapsi. Ja on se koirakin tärkeä, mutta kyllähän se nyt painii ihan eri sarjassa kuin lapsi. Että enpä kyllä noita vanhempainlomahaaveita ymmärrä lemmikin ottajille.
I'm in.
Olisko mahdolista, etta yhdistyksella olis kannatussiipi niille, joilla on jo se lapsi, mutta jotka noin muuten kylla kannattaa kaikkia teidan periaatteita? Musta tuntuu, etta niitakin jasenia olis aika helppoa loytaa.
Mukana minakin!
I'm in! ja pari kaveria tullee kylkiäisenä
meitsi mukana!
Tähän lemmikki sairastaa -juttuun on pakko kommentoida vielä. Sekä lemmikki että lapsi ovat kuitenkin aikuisesta täysin riippuvaisia. Kipeä lemmikki ei osaa soittaa itselleen apua. Tietenkään joka ripulista tai yskähdyksestä ei ole tarvetta jäädä kotiin koiran kanssa, mutta entä jos on kyse jostain vakavammasta? Kuinka moni oikeasti on sitä mieltä, että jos koira on vakavasti sairas ja se tarvitsee hoitoa vaikkapa parin tunnin välein, on ihan oikein jättää se kotiin työpäivän ajaksi ja sitten vaan toivoa ettei se heitä henkeään sillä aikaa? Tai että koiran kuoleman jälkeen pitäisi voida jatkaa duunia ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin, vaikkapa jo seuraavana päivänä? Koira ei ole minulle lapsen korvike enkä omasta mielestäni inhimillistä eläimiä, mutta on se helvetti, jos mun pitäisi olla täysin työkykyinen päivä sen jälkeen, kun Elämäni Koira heittää veivinsä tai en saisi olla siitä huolissani sen sairastaessa vaan koska se ei ole ihminen.
Minun (kolmen lapsen äidin) mielestä jokainen saa hankkia tai olla hankkimatta lapsia, en kommentoi. Enkä vertaa lapsia koiriin.
Sen sijaan mun on jotenkin vaikea ymmärtää sitä, että lapsettomat edellyttävät lasten olevan näkymättömiä ja kuulumattomia... tai heitä ei saisi olla.
Mä en esim. mene häihin, joihin ei ole kutsuttu mun lapsia.
Ja fakta on kyllä se, että jokainen lapsellinen on joskus ollut lapseton, joten hän tietää siitä elämästä.
Mutta lapseton ei ole ollut lapsellinen, joten hän ei voi siitä tietää. Ihan toinen asia sitten on, se kannattaako moisella tosiasialla toista tökkiä.
Mä en tajua tuota miksi ei voisi joskus pitää vain aikuisten juhlia, ei se herran tähden tarkoista sitä, etteikö lapsia saisi olla tai etteikö pitäisi lapsista; MIKSI ihmeessä tarkoittaisi?? Tällöin juhlat vain on suunniteltu aikuisille. Aivan kuten on tilaisuuksia, jotka eivät ole avec, vaikka se puoliso kiva onkin. Aivan kuten on vaikka työpaikan sisäisiä juhlia tai juhlia, joihin kutsutaan läheisimmät ihmiset. Tai aivan kuten lapsille usein pidetään kahdet synttärit lapsille ja aikuisille erikseen ja jokainen lapsi kyllä tajuaa miksi... ;) Ei sitä siis tarvitse ottaa henk.kohtaisena loukkauksena, jos ei saa kutsua johonkin.
Lapset saa kuulua ja näkyä, mutta vanhemmilta toivoisi joskus vähän avaramielisyyttä myös muita ihmisiä kohtaan; tarkoitan siis näitä tyyppejä, jotka käskee koko kerrostalon olla hiljaa, kun se oma vauva nukkuu, mutta sitten kyllä odottavat, että muut aina jaksavat ymmärtää, että kyllä maailmaan melua mahtuu. Myös vanhempi ja jopa se vauva joutuu tottumaan siihen, että maailmassa on muitakin...
Jokainen lapsellinen ei myöskään edelleen tiedä kuin siitä omasta elämästään ja se tieto voi olla jotain ihan muuta kuin jonkun lapsettoman. Ihan sama joka asian kanssa. Ja vaikka jollakin olisi 5 lasta ja 3 avioliittoa, ei hän välttämättä tiedä elämästä mitään. ;)
Ja hei, jokainen voi olla palkattomalla vapaalla hoitamassa koiraansa, jos työnantaja suostuu, mutta ei kai yhteiskunnan tai työnantajan tarvitse sentään kaikkeen työntekijän kuluihin osallistua?
Käsittääkseni jos lapsi sairastelee paljon, joutuu vanhempi hoitamaan lasta myös omalla kustannuksellaan sillä ne palkalliset hoitopäivät on rajalliset. Eihän siitäkään kukaan maksa, jos jää sairasta puolisoaan hoitamaan kotiin vaan tällekin joutuu hankkimaan ihan hoitajan. Jos puoliso on siis niin sairas, ettei pärjää yksin, vaikka onkin aikuinen.
tulee mieleen tapaus kun yhtenä päivänä olin kaupungilla muuan vaatekaupassa, jonne sitten tuli äiti yhden lapsensa kanssa. Auta armias ku lapsi päätti alkaa venyttelemään äänijänteitään ja kirkui täyttä kurkkua niin kovaa että hyvä etteivät tärykalvot puhjenneet. Olen mukana puolueessa ja ehdotan että myös lapset (kuten muutkin ihmiset) voisivat olla kirkumatta tupaten täynnä olevissa kaupoissa, kiitos :-)
I'm in! Onneksi näitä kommentteja ei kovin usein kuule, mutta muutama on jäänyt mieleen.. Anoppi (terveydenhoitaja neuvolassa) totesi pari vuotta sitten ollessani about 28, ettei lasten tekoa kannata jättää yli kolmenkymmenen. No sitten et saa ainakaan meikäläiseltä lapsenlapsia.. Entinen työkaveri totesi duunipaikassa lopettaessani, että "tule joskus käymään, ainakin vauvaa esittelemään". Ai siis mitä.. kenen vauvaa sä haluat mun esittelevän.. pitäiskö kidnapata kadulta vai. Ja tämä nainen itse on yli 40-vuotias ja lapseton. Luulis tajuavan. Ja sitten on nää vatsanpyöristymis puheet.. No ruoka maistuu joo. Minähän en ruokiani kenenkään muun kanssa jaa..
Mukana! o/
Voisin lisätä vielä nämä. Aikuiset (useimmiten naiset) kauppaavat työkavereilleen keksejä/vessapaperia/toffeeta ja nyt uusimpana helkkari hammasharjoja. Vastattuani hammasharjakaupustelutarjoukseen, että kiitos ei, en osta, sain vastauksen että "niin, kyllä sinäkin sitten ostat kun pääset siihen vaiheeseen, että näitä kannatustuotteita myydään" tjt. Siis mitä hittoa? Jos minulla olisi lapsi, jolla olisi joku harrastus, jolla halutaan rahastaa koko lähiympäristö, todennäköisesti joka vuosi, jotta ne pääsee jollekin helvetin leirilleen jota vanhemmat ei voi suoraan maksaa, mutta minkä ne joutuu kuitenkin maksamaan, kun takana on muka kasvatuksellinen opetus että raha ei kasva puussa vaan vanhempien taskussa ja yritä nyt edes jotain -ai ei yritä, no minäpä myyn näitä töissä. AAAARGH! Keksin vasta jälkeenpäin, että olisi pitänyt tuohon töykeällä äänellä tölväistyyn vastaukseen sanoa ihan vaan että lisääntymissuunnitelmani ei kuulu sinulle ja että ostan aina hammasharjani kaupasta. Tai ihan mitä vaan.
Ei hitto, olen ihan hyvä ja fiksu ihminen, vaikkei minulla lapsia olekaan eikä niitä myöskään tule. Ja hammasharjan ostamalla ei taatusti tule mitään vauvapakteereja, jonka vuoksi mieli muuttuisi.
Summa summarum: nämä lasten edun (?) nimissä kaupustelut ja jos kehdataan jättää jutut ostamatta, saa päällensä syytökset että "et sinä tiedä elämästä mitään kun et ole ostanut hammasharjaa lapseni keräystä tukeaksesi" pitäisi teloittaa. Tai ainakin viedä saunan taakse. Hitto sentään.
I'M IN. "Armeija tekee pojista miehiä ja synnyttäminen tytöistä naisia". Pysyvästi lapseton pasifisti.
Toivon että vetäisit välissä henkeä tai
telefinlandin rasittava myyjä soittaisi.
Tai vaikka vähän tukehtuisit.
Tässä hiekkalaatikon reunalla minua ei häiritse puoliksi jäävät lauseesi, puolikas huomiosi,
ei edes puolikkaaksi huvennut ystävyytesi.
Myyntipuheesi äitikerhosta kyllä väsyttää ja vituttaa.
Onko siellä tosiaan noin tylsää ilman minua?
Jokohan joku kaivoi tämän lapsiperheellisiä kuohuttaneen tutkimustuloksen esille? Meille lapsettomille ei taatusti tule yllätyksenä, että lapsettomat pariskunnat ovat onnellisempia.
http://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/
Itse olen ollut erittäin loukkaantunut siitä, että kuulin taannoin että työpaikallani joku levittelee "varmana tietona" huhua että olen raskaana. Tämä on nyt tapahtunut jo kaksi kertaa. En tiedä kuka henkilö on kyseessä. Minusta tuollainen on verrattavissa työpaikkakiusaamiseen ja sillä voi olla oikeasti vaikutusta esim. urakehitysmahdollisuuksiin.
Rosa Majalis kirjoitti: "Kuinka moni oikeasti on sitä mieltä, että jos koira on vakavasti sairas ja se tarvitsee hoitoa vaikkapa parin tunnin välein, on ihan oikein jättää se kotiin työpäivän ajaksi ja sitten vaan toivoa ettei se heitä henkeään sillä aikaa? Tai että koiran kuoleman jälkeen pitäisi voida jatkaa duunia ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin, vaikkapa jo seuraavana päivänä?"
Mä olen sitä mieltä, että kun koira tai muu lemmikki kuolee, niin kyllä töitä pitää pystyä tekemään. Ihan normaalisti. Todellakin. Minulta on kuollut elämäni koira ja se oli tosi rankkaa ja kurja tilanne / edeltävät viikot, kun lopettamispäätös oli tehty, mutta todellakaan ei tullut edes mieleen, että sitä nyt sitten jonnekin sängyn pohjalle jäätäisiin murehtimaan päiväkausiksi. En siis todellakaan ymmärrä jos joku jää. Ymmärrän, että lapselle / nuorelle asia on vaikeampi / raskaampi.
Sairastamisesta sen verran, että ei munkaan mielestäni sellaista eläintä, joka tarvitsee läsnäolevaa hoitajaa, voi jättää yksin, mutta tällaiset asiat vain pitää pystyä hoitamaan muuten kuin työnantajan kustannuksella. Kyllä, olen ihmetellyt miten ne, joilla ei ole etätyömahdollisuutta, tämän asian hoitavat.
Täytyy kyllä sanoa, että nämä viimeiset purkaukset täällä alkavat olla jo samaa tasoa kuin näiden pahimpien vauvahuuruissa elävien... Missä on suhteelisuudentaju ja toisten elämänvalintojen hyväksyminen?Rauhoittukaa tekin, ei se lapsen saaminen sentään noin kamalaa ole (vaikka ette itse lasta haluakaan!) tai se, että joku vanhempi myy lapsensa luokkaretkeä varten tavaroita työpaikalla. ;)
Uskon kyllä, etten parane ihmisenä saamalla lapsen, mutta en myöskään usko, että elämäni menee täysin pilalle. Hohhoijaa ;)
Kun osaa näitä kommentteja lukee, alkaa melko lailla kylmätä moinen lapsivihamielisyys... ei kai vapaaehtoinen lapsettomuus sentään automaattisesti tarkoita, että lapset ovat saatanasta?
Mä en tiedä, miten onnellinen/onneton olisin tai millaista mun elämäni olisi, jos mulla ei olisi mun lapsiani. Toki mä joskus mietin, että miten olisi, jos lapsia ei olisi... olisi mulla enemmän rahaa ja aikaa, mutta en mä tiedä, olisinko onnellisempi. Musta mun lapset on ihania. Kenenkään muun ei tietenkään tarvi olla samaa mieltä.
Mä olen myynyt työpaikalla karkkia lapseni harrastuksen tukemiseksi. Ostaminen on ollut vapaaehtoista, en ole edes kenellekään henk. koht. mitään yrittänyt myydä, vaan ilmoittanut intrassa ja ostajat ovat voineet ilmoittautua.
Kaupassa kirkuminen _on_ raivostuttavaa. Mutta vain lapseton ihminen luulee, että vanhemmat ovat tietoisesti valinneet tilanteen. Tai että he aina ja joka tilanteessa pystyvät sen estämään.
Joku ihmetteli, miksi loukkaantua aikuisten juhlista, joihin ei ole lapsia kutsuttu. En loukkaannu: en vain mene.
Etkö Hiipinä käy sitten missään ilman lapsiasi tai eikö lapsillasi ole ollenkaan omia menoja (tai tule olemaan sitten kun kasvavat, jos ovat vielä vaippaikäisiä)? Minusta tuollainen on erikoista, mutta jokainen toki elää niin kuin haluaa.
Ajatteletko asiaa koskaan niiden ihmisten kannalta, jotka sinut johonkin kutsuvat? Ehkä he joskus haluvat tavata ihan vain sinua, vaikka useimmiten haluavat tavata myös lapsiasi. Mitä kamalaa tällaisessa ajatuksessa on (sama ajatus on siellä aikuisten juhlienkin takana)?
Eikö teillä puolisonkaan (jos sellainen on) kanssa ole omia menoja?
Minua ei ole esim. kutsuttu mieheni kaverin häihin, mutta en minä sitä pistänyt pahakseni; ymmärsin, että heillä oli tarve karsia vieraslistaa ja tuntemattomimmat jäivät pois. Mieheni toki meni juhliin. Ja samoin olisimme toimineet, jos meillä jo olisi lapsia ja lapsia ei olisi kutsuttu.
Olen joskus pari kertaa kommentoinut nimimerkillä, mutta nyt anonyyminä. Minä en voi liittyä yhdistykseen, vaikka haluaisinkin. Elämäni olisi helpompaa, jos en haluaisi lasta ja olisi kateellinen kavereilleni, joilla on. Elämäni ensimmäiselle ystävälle, jolla on, en ole kateellinen kuitenkaan. Mutta ehkä tämä tästä iän myötä muuttuu (jo/vasta 30).
Mies ei halua lasta, koska elämä menee pilalle ja sitten pitää tehdä itsemurha ja "kuuntele nyt noita sun juttujasi itekin". En kai kelpaa juttuineni lapsentekoon vrt. ->: Lapsi ei tee minusta ehkä parempaa ihmistä, mutta toivon sitä ja kunnioitetumman ihmisen se joka tapauksessa tekisi.
Todellisuudessa olen lastenvihaaja/ihmisvihaaja, mutta vihaan vain tuntemattomia. Olen ollut raskaana ja alkujärkytyksen (ts. luulin oikeasti olevani maho sairauksien ja sukutaustani vuoksi)jälkeen rupesin sitä rakastamaan. Sitä ikävöi välillä vieläkin, vaikka olikin miehen puolelta täysin epätoivottu ja aiheutti pahan kriisin. Se teki itsemurhan ennen kahta kuukautta. En kyllä ihmettele.
Kommentoin tuossa ylempänä tuota pakkokaupustelua työkavereille. Jännittävää, jos siitä pystyy tulkitsemaan lapsivihaa, sillä siitä ei ole kysymys. Pointti on siinä, että nämä kaupustelijat pitävät itseään niin paljon parempina ihmisinä kaupitellessaan jälkikasvulle myytäväksi asetettuja tuotteita vain siksi, että heillä on lapsia ja siispä he ovat "arvokkaampia" kuin muut. Koen, siis koen, että minua henkilönä, valintaani olla vapaaehtoisesti lapseton ja ehkä jopa arvojani mitätöidään. Ja vain siksi, että jollain muulla on lapsia ja minulla ei - enkä *hui kamala* edes halua niitä.
En minä lapsia vihaa, en edes heidän vanhempiaan. Onneksi jotkut sentään lukee rivien välistä lapsivihan sijasta esim. sarkasmia tai ironiaa. Edes joskus.
Näkisin sen ennemmin lasten kuin aikuisten suojeluna, ettei viedä lapsia juhliin/hotelleihin/tms. paikkoihin, mitkä eivät ole lapsille tarkoitettuja. Esim. juhlissa lapsille on todella epämiellyttävää ja pelottavaa katsella humalaisia aikuisia.
Ja tosiaankin se saattaa tulla monelle lapsettomalle yllätyksenä, että lapset ovat omalla tahdolla varustettuja yksilöitä, jotka saattavat esim. väsyneenä kiukutella julkisilla paikoilla, eivätkä vanhemmat sitä aina pysty estämään, vaikka miten haluaisivatkin. Ei se ole vanhempien välinpitämättömyyttä tai vittumaisuutta.
Lapsettomat eivät ole itsekkäämpiä, mutta lapset opettavat sellaista epäitsekkyyttä, mitä lapsettomat eivät osaa kuvitellakaan. Yhtäkkiä vaan huomaat, että omat tarpeeksi ovatkin vasta jossain sijalla 50. Lapsen tarpeet tulevat aina ensin, erityisesti vauvaiässä.
Vanhemmuus on oikeasti aika kova ja vaativa koulu, jota ei osaa kuvitellakaan, jos ei ole itse kokenut. Se muuttaa elämän ihan täysin. Niin se vaan menee....
Kieltäisin myös kommentin "ilman lapsia sun elämältä puuttuu merkitys ja sisältö"
En ole ennen kommentoinut, mutta nyt oli sanottavaa.
"Yhtäkkiä vaan huomaat, että omat tarpeeksi ovatkin vasta jossain sijalla 50. Lapsen tarpeet tulevat aina ensin, erityisesti vauvaiässä."
Oletkohan ihan varma, etteivät lapsesi tarpeet ja halut mene päässäsi sekaisin, jos asetat itsesi noin alas listalla?
Gaby: Tottakai käyn ilman lapsiani erilaisissa paikoissa ja joskus käyn myös ilman puolisoani ja hän ilman minua.
Pointti on siinä, että ne ovat omia valintoja tai itsestäänselvästi menoja, joihin lapsia ei voi ottaa mukaan. Toki voin mennä häihin ilman lapsia ja puolisoa, jos kyse on esim. työkaverin häistä, joihin vain minut on kutsuttu. Voin myös mennä ilman lapsia, mutta haluan valita sen itse.
Minusta on vain mautonta kirjoittaa hääkutsuun, että osa perheestäsi ei ole tähän tilaisuuteen tervetullut.
Kaupustelu: Enpä olekaan tullut ajatelleeksi, että kuvittelen olevani "parempi ihminen" kun myyn karkkia lasteni urheiluseuran tukemiseksi...Täytyykin heti vähän parantaa ryhtiä.
Ehkä minäkin olen sitten lapsivihaaja, kun en näistä kommenteista ole lapsivihaa löytänyt -ärsytystä sen sijaan senkin edestä. Ärsytystä siitä, että meitä lapsettomia jatkuvasti väheksytään.
Ja tuo kaupustelujuttu nyt tuskin koskee kaikkia kaupustelevia äitejä. Eiköhän ollut kyse ihan vain ko. kommentoijan yhdestä tutusta, joka käyttäytyy ylimielisesti. Tai näin ainakin itse onnistuin ymmärtämään tuon kommentin.
Ja siis joo, tarkoitin tietenkin palkatonta vapaata tuolla eläin sairastaa -jutulla. Mielestäni työelämässä olisi tärkeää huolehtia työntekijöistä ja yksi osa sitä huolehtimista olisi ymmärtää se, että ihmiset ovat erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Jos sinä et ole paskana siitä, että koira kuolee, ei se tarkoita ettenkö minä saisi olla.
Minäkin liityn mukaan! Ja voisin lisätä listaan vielä yhden superärsyttävän kommentin eli "kyllä sinunkin mieli muuttuu kun vain tapaat sen oikean"! Ensinnäkään, en edes usko siihen yhteen oikeaan ja toiseksi se, että väitetään tietävänsä tasan tarkkaan, että mun mieli muuttuu. Ei suoranaisesti liity tähän aiheeseen, mutta samankaltainen ärsyttävä kommentti koskien mun tatuointeja on se, että kyllä mä niitä vielä kadun vanhana. Voi jumakauta, että voi suututtaa!
Kaikista eniten kyllä suututtaa se lapsettomien itsekkääksi haukkuminen. Sanon nyt taas kerran sen, mitä aina tähän vastaan eli ihmiset hankkivat niitä lapsiakin TÄYSIN ITSEKKÄISTÄ SYISTÄ! Lapsia hankitaan, koska itse niin halutaan tai että olisi joku huolehtimassa vanhana (mikä on ihan älytöntä, kuinka monia yksinäisiä vanhuksia yhteiskunnassa nyt jo on!) tms. Ei niitä hankita mistään altruistisista syistä, herranen aika. Aaaargh!
Kun tämä lapsen saaminen nyt ehdottomasti parantaa ihmisen kuin ihmisen ja opettaa esimerkiksi epäitsekkääksi (vaikka käytännössä useimmilla kohde vain vaihtuu oman navan sijasta siihen lapsen napaan ja onko se nyt sinällään sitten epäitsekkyyttä? ketkähän hanakammin erottelevat omat lapset ja muiden mukulat ja ei meidän lapset kyllä tee sitä tai tätä, mutta ne muut... ) pitäisi meidän tällä hetkellä elää Onnelassa, sillä useimmat ihmiset kuitenkin saavat ainakin yhden lapsen, mutta en ole näkevinäni, että ahneus ja itsekkyys olisivat kadonneet maan päällä. Oikeastaan kehitysmaiden, joissa on korkea syntyvyys, pitäisi olla maan päällisiä paratiiseja, mutta miksi ne eivät ole?
Miksi esim. mafiosat ovat hyvin perhekeskeisiä ja lapsirakkaita, mutta vain omiaan kohtaan, jos lapsen saaminen jalostaa ja tekee ihmisestä hyvän ja epäitsekkään? Miksi Suomen hallitusneuvottelut eivät edisty, vaikka kaikilla neuvottelijoilla taitaa olla lapsia ja "lapsen saaminen opettaa epäitsekkääksi, tekemään kompromisseja ja priorisoimaan, yhteistyökykyiseksi ja katsomaan asioita muidenkin näkökulmasta ja ajattelemaan myös tulevaisuutta".
No, ei se tainnut mennäkään ihan niin. Yksilötasolla lapsen saaminen usein kasvattaa, mutta ei kannata omaa kasvutarinaansa yleistää koskemaan kaikkia ja kannattaa myös lähipiiriltä kysyä ovatko he samaa mieltä.
Ja vielä noihin aikuisten häihin... en itse ole ko. juhlissa koskaan ollut, mutta olettaisin, että ne on suunniteltu ainoastaan aikuisten makuun eikä lapsia siksi kutsuta (järjestäjä voi jopa ajatella, että lapset eivät viihtyisi tällaisissa juhlissa...).
Miksi ihmeessä pitää ajatella "en mene, kun koko perhettä ei ole kutsuttu"; en todellakaan ymmärrä mitä mautonta siinä on. Aivan samanlainen kutsuhan se on kuin vaikkapa kutsu, jossa ei lue avec, jolloin puolisoa ei kutsuta.
Miksi muuten juhlien JÄRJESTÄJÄ ei saa päättää kuka juhliin tulee tai se on mautonta, jos halutaan itse päättää ottaako lapset mukaan vai ei. Joskus tosiaan tekisi hyvää ajatella asioita jonkun muun kuin sen oman lapsen näkökulmasta...
Ajattelin vielä tarkentaa, kun muotoilin hiukan väärin ja turhan provosti tuon "saikkua kun eläin sairastaa" -jutun. Siis mun mielestä työnantajalla olisi hyvä olla sellainen ymmärrys, että jos eläimelle yhtäkkiä sattuukin jotain, niin työntekijän on mahdollista olla palkattomasti pois ja viedä eläin edes lääkäriin, tai olla vakavammassakin tapauksessa palkattomasti pois.
Ja kuolemaankin niin moni suhtautuu eri tavalla. Jos asiaa (=lemmikin lopettamista) on pystynyt miettimään pitemmän päälle niin ehkä se on helpompaa mennä töihin, kuin jos vaikka koira yhtäkkiä jää auton alle tms. Itse menin isäpuoleni kuoleman jälkeen heti seuraavana päivänä töihin, en kyllä tiedä miksi. Nyt kymmenen vuotta vanhempana tuskin tekisin samoin. Toisaalta silloin se tuntui terapeuttiseltakin, sain muuta ajateltavaa ja jäin kuukausi sen jälkeen pitkälle kesälomalle, jolloin asiaa pystyi käsittelemään ajan jo hiukan mentyä. Nyt jos koirani kuolisi yllättäen en ehkä kykenisi työhön, who knows. Joten sitä ymmärrystä esimieheltä kaipaisin, koirani on kuitenkin minulle erittäin tärkeä, pelastajani.
Ja en mä lapsia vihaa, tykkään siskon lapsista tosi paljon. Pihan lapset kun mölyää, laitan oven kiinni. (Ja ne pihan lapset juuri melkein rikkoi olohuoneen ikkunan, kun potkivat palloa, vaikka niille on sanottu siitä pelipaikasta... Huoh.)
Anonyymi hiukan ylempänä: "Mies ei halua lasta, koska elämä menee pilalle ja sitten pitää tehdä itsemurha ja "kuuntele nyt noita sun juttujasi itekin"." Öööö, seurusteletko mun poikaystävän kanssa?! :D Kävi naurattaa, kun jotenkin kuulostaa tutulta... Mutta tekikö sun lapsi vai mies sen itsarin? Jotenkin käsitin, että kuitenkin se lapsi. Miten vain, suuri suru ja menetys, otan osaa.
Amen! I'm in.
Erityisesti kohta 3 naurattaa.
*hyvä lapsen kirkumisesta kaupassa kärsinyt: voin taata, että oman lapsen huuto on maailman stressaavin ääni.
*lapsenteon myötä seksielämäsi on kaikille avointa riistaa. puolitutut kyselee: kuinka monta kertaa, kuinka usein, miten vaikutti seksielämään... HEI HALOO! kyllä jokaisen seksielämä on oma eikä iso masu oikeuta kyselemään yksityiskohtia.
Ha, haa! Nyt tiedän mistä ne Vauva-lehden palstan fanaattiset kotiäidit tulevat... Ne ovatki ex- en hanki lapsia ikinä - puolueen jäseniä. Ihanaa olla seestynyt 4 - kymppinen, jonka elämänvalintoja ei kukaan kauheasti tenttaa... Ja vielä vähemmän tuntee tarvetta nousta niiden puolesta barrikadeille. Yksi mieletön etu omista lapsista on: muiden lasten raivoaminen, huuto, kitinä tai huono käytös ei ärsytä tai suututa, koska tietää että se olisi vielä ärsyttävämpää, jos kyse olisi omasta lapsesta.
Rakastan sun blogia Tyttö:d
Usein lapsi lisää epäitsekkyyttää vain suhteessa omaan lapseen. Lapseton pystyy usein olemaan epäitsekäs myös suhteessa naapurin mummoon ja vaariin tai kehitysmaiden lapsiin...
Anonyymi ylempää vastaa Heidille: En ole nähnyt sinua täällä, joten en seurustele poikaystäväsi kanssa :D. Joskus minuakin naurattaa, mutta välillä ei. Varmaan, kun ikää tulee lisää, alkaa naurattaa enemmän. Toivottavasti ja parempi olisi...
Miehelle tuo keskenmeno oli helpotus, itsekin kyllä sen tiesin alusta asti tulevan. En tiedä, mistä tiesin, mutta oli vain sellainen tunne. Eihän se tietenkään asiaa paranna.
Ilmoittautuu joukkoon mukaan.
Siis siihen, joka ei halua lapsia.
Ja jolla ei kilahda minkäänlainen kello missään vauvojen läsnäollessa (paitsi ehkä ärsytyskello), vaikka ikää on yli 30.
Ja sit voisin viihdyttää itseäni lukemalla kommentit ;-)
Mulla on mies, lapsi ja kaksi koiraa. Jokaista haluaisin jäädä hoitamaan himaan, jos sattuisivat sairastumaan. En loukkaantuisi pätkääkään, jos saisin kutsun bileisiin, joihin ei kutsuta miestä, lasta tai koiria. Mekään ei kutsuttu meidän häihin itsellemme tuntemattomia vieraiden puolisoita tai pieniä lapsia (tai koiria). En tykkää muista lapsista kuin omastani, mutta se ei ollut syy - syy oli se, että haluttiin vieraiden nauttivan meidän juhlista sen sijaan, että keskittyisivät lapsen hoitamiseen ja lähtisivät kiljuvan penskan kanssa kuudelta himaan.
Mulla on hyviä ystäviä, jotka eivät koskaan halua lapsia, enkä tajua, minkä takia heidän päätöstään pidetään jotenkin ajattelemattomana tai typeränä, kun ei käsittääkseni ole yleisesti hyväksyttyä pitää kenenkään lisääntymispäätöstäkään ajattelemattomana tai typeränä. Päin vastoin - koska lisääntyminen nyt kuitenkin on hyvin perustavanlaatuinen ja voimakas tarve, pitäisin asiaa tarkemmin harkinneina niitä, jotka eivät halua lapsia. Niiden on ihan oikeasti ollut pakko funtsia asiaa erikseen, ja vieläpä tarkasti, jos ovat tarpeeksi rohkeita sanomaan kantansa ääneen.
Haluaisin liittyä puolueeseen ja ehdottaa samalla myös jonkinlaista alajaostoa äideille, joita on jossain vaiheessa raskautta tai äitiyttä vituttanut se, miten raskauteen tai äitiyteen yleisesti suhtaudutaan. En ollut esimerkiksi ennen tajunnut, että mun tyttökaverin äidillä on oikeus kauppakeskuksessa vastaantullessaan udella, tuleeko multa hyvin maitoa vai ei. Viime viikonloppuisissa ylppäreissä itselleni edelleen täysin ventovieras nainen tuli varoittamatta ja lupaa kysymättä nyppimään mun hiuksia rintakehältäni sivuun, kun ne kuulemma olivat menossa sylissäni nukkuneen lapseni suuhun. Rautakaupassa duunissa oleva hyvänpäiväntuttu puolestaan oli udellut remontointitarpeita ostamassa olleelta mieheltäni, "kuinka perhe-elämä on lähtenyt sujumaan noin niinkuin parisuhdetasolla". Ei jumalauta kuulu muille :D
Jäsen täälläkin! Mulla nousee verenpaineet aina vaalien alla, kun kaikki ehdokkaat tuntuu olevan lapsiperheen asialla. Lässynlää.
Missä on lapsettomien sinkkujen asioita ajavat ehdokkaat? Ja miks hitossa mun ylinopeus on sakkojen määrän perusteeella suurempi rikos kuin alaikäisten lasten isän tai äidin? Niillehän maksetaan jo sitä lapsilisää!
Noni, nyt ne nousi taas. Verenpaineet.
Piti vielä lisäämäni, että taidan ihan vaan mielenosoituksellisesti lisätä Naamakirjaan ultrakuvan tyhjästä kohdustani, kun sellainen nyt sattuneesta syystä löytyy. Siis sinne kaikkien "oi katsokaa meidän kuusiviikkoista Pirjo-Petteriä, selkeesti tuleva jalkapalloilija-balettitanssija".
Perkele.
Ei saisi nauraa, kun naamassa tikkejä. Mieheni märkä päiväuni olisi vastaava kuva minusta munatorviklipseillä. :D En tosin tule ikinä laittamaan, koska voivat lisätä vuodon määrää.
T: Anonyymi ylempää
Olen mukana. Vaadin lisäksi lapsilisät pois kaikilta jotka eivät elä köyhyysrajan alapuolella - siis oikeesti? Palkkaa sikiämisestä, minun verorahoilla? Ja tuoreille äideille rauhoittavia, koska ne on raivohulluja. Un-frendasin juuri yhden tuoreen äidin Facebookissa kun en jaksa enää sitä raivoamista. Viimeisin Facebook-tilitysten kohde: Siddharta Gautama Buddha! Joka oli moraaliton paska koska "jätti perheensä" ja buddhalaisuus on siis paska lastenvihaajien uskonto. En valehtele. Totta joka sana. Jos aivosolujen määrä ei riitä sekä imetykseen että ajattelemiseen, kannattaako niitä kakaroita hankkia? Lapsikin kärsii.
Alkaa jo väkisin tulla mieleen, että onko tänne kirjoittavilla jotakin ongelmia omien äitiensä kanssa vai mistä tämä äitiviha kumpuaa? ;)
Toki monet tuoreet vanhemmat on ärsyttäviä (ja jotkut jäävät pysyvästi "elämään lapsen ehdoilla"), mutta niin on monet ärsyttäviä myös esim. rakastuessaan tai saadessaan uuden unelmatyöpaikan. Siihen omaan vauvaankin nimittäin useimmat hullaantuu sen verran että yhdistettynä univajeeseen monilla voi vähän ajatus pysähtyä...
Tuo Buddhajuttu nyt vain on tyhmä, mutta ei kaikki tuoreet äidit ole tuollaisia. Pieni lapsi ei kuitenkaan tuollaisesta äidistä vielä kärsi, joten typerä heitto tuokin.
Hah, kannatetaan, ja ehkä myös jaostoa sellaisille joita ei kiinnosta edes naimisiinmeno. Ilmeisesti se, että on vakiintuneessa parisuhteessa, oikeuttaa kaiken maailman puolituttujen vihjailemaan sormuksista ja perheenlisäyksestä.
Joo, ymmärrän että monille se on luonnollinen jatkumo. Ei, mulla ei ole mitään avioliittoa ja äitejä ja lapsia vastaan, en vain itse ole tässä elämäntilanteessani henk.koht. kiinnostunut häistä tai lisääntymisestä, en ole ikinä ollut. Eikä mua ärsytä lapsellisten tuttujen jutut sen enempää kuin vaikka karppaavien. Omia valintojaan muille tyrkyttävät ovat ihan yhtä ärsyttäviä, oli se heidän kauppaamansa elämäntapa mikä tahansa.
Olen myös toistuvasti vastannut kauniisti, että ei ole vauvakuumetta ja emme ole suunnitelleet kihlautumista. Silti, aina kun vähänkin aasi osuu sillalle niin samat tyypit jaksaa vihjailla aiheesta. Esim. jos telkkarista tulee hääohjelma tai jos vahdin siskontyttöä, niin tokihan mietin siinä omia häitäni tai harjoittelen tulevia omia lapsiani varten. Kumma juttu, koska kokkiohjelmia katsoessani kukaan ei kuitenkaan ala jauhaa minun suunnittelevan alanvaihdosta?!
Eläin on (vain) lapsen korvike-ajattelutapa vasta kamala onkin. En ole koirani äiti, koska en halua tällä hetkellä olla kenenkään äiti. Mutta ei, kyllä sekin on nyt vaan hoivaamisviettini tyydytystä että hankin lemmikin, ja pennun saavuttua minulle jopa toivotettiin hyvää äitiyslomaa. W T F ?!
Oh yes,I`m in! Itse en ole koskaan halunut lapsia,miestä,parisuhdetta, eli tuleva katkera vanhapiika tässä terve:)
Sitähän ei voi olla onnellinen ja eloonsa tyytyväinen ellei ole ed. mainittuja asioita elämässä. Ärsyttävintä on että ihmiset ei usko vaikka kuinka rautalangasta väännät että ei lapsia ei miestä. Sekin nostaa verenpainetta että puolitutut(kaverien lisäks)ovat naittamassa jokaselle tuntemalleen vapaalle miehelle,miks MUN sinkkuus vaivaa muita niin kovin,kun se ei itselle ole mikään ongelma.Ei ymmärrä.
Tän paatoksen jälkeen täytyy kiittää Tyttö ihan parhaasta blogista!:D
Musta on aika erikoista, että kurkku suorana vaaditaan omien elämänvalintojen kunnioittamista, mutta sit niin lapsellisten kavereiden elämänvalinnat ja FB-päivitykset on perseestä, jos ne käsittelee jotain, mitä itse ei ole valinnut:-O
Ja kuka kirjoitti lapsilisistä: trust me, niistä ei kannata olla kateellinen. Joka sentti menee eikä piisaakaan.
En mä oikein usko että kukaan on lapsilisistänne kateellinen, v*tuttaa vaan niidenKIN maksaminen jokaisessa liksakuitissa. Ihan samalla logiikalla meille yksin eläville vois maksaa sinkkulisää. Onneks edes ollaan päästy eroon vanhanpiian ja -pojan verosta o_O
Älkää nyt lapsilisistä olko kateellisia, jotenkin sitä pitää tukea niitä, jotka tuottavat uusia veronmaksajia, jotta lapsettomatkin tulevat sitten eläkkeellä hoidetuiksi ja niiden eläkkeet maksetuiksi. Että kyllä mun mielestä ihan oikeastikin lapsien hankkiminen on yhteiskunnan kannalta oiva ratkaisu, johon lapsettomienkin pitäisi (ehkä muuten jopa suuremmalla panoksella;) osallistua. Maailman mittakaavassa on sitten tietysi jo vähän eri juttu pitääkö sitä lisääntyä enää ollenkaan.
Hmm.. Täällä kaikki tuntuvat ajattelevan, että jokainen voi itse valita "hankkiiko" lapsia vai ei. Mutta ei voi. On suuri joukko tahattomasti lapsettomia, jotka eivät saa lapsia vaikka kuinka haluaisivat.
Mutta nuo lakialoitteet kuulostavat varsin hyviltä näin tahattomasti lapsettomankin korviin. Nuo utelut nimittäin tuntuvat vähintään yhtä ikäviltä tällaisessakin tilanteessa.
Kiitos muuten mahtavan hauskasta blogista! :)
^ Anonyymi, ton takia se "Koskas teiltä alkaa kuulua pienten jalkojen töpinää? ;))" yms. vastaava kysely on mun mielestä erityisen perseestä - eihän ikinä voi tietää, kuinka kipeä tilanne sillä vastapuolella on. Vastasin vuosia sitten yhdelle kyselijälle, että "Mistäs sä tiedät, voinko mä saada lapsia vai en?". Rouva meni jännän hiljaiseksi. Mitäköhän sille on yleensä vastattu, jotain tarkasti suunniteltuja ajankohtiako?
Se mikä toisissa ärsyttää, kertoo ja opettaa enemmän omasta itsestä kuin siitä ärsyttävästä asiasta/ihmisestä.
Kuukuna: Lapsellisetkin maksavat veroja;)
Mun vanhemmat on jo kuolleet, joten tolla logiikalla voisin alkaa kiukutella eläkkeistä ja vanhusten huollosta.
Jos miehetki sais liittyä niin tulis enemmän kannattajia!
tv: mies joka liittyy heti
Mukana ollaan! En kyllä tiiä monesko oon.
En jaksanu lukea kaikkia kommentteja, mutta pakko pari omaa ajatusta heittää: ensinnäkin, oon hoitanut lapsia elämässäni ihan rahasta, sekä päiväkodissa että au pairina. Siis nähnyt sitä lapsiperhearkea 24 h - hengasin paljon perheen kanssa, ihania ja rakkaita ihmisiä. En voi väittää tietäväni äitiydestä henk.koht. (toivottavasti koskaan), mutta k.o. kokemukset vaan vahvistavat sitä että ei ikinä lapsia mulle kiitos! Ja lähes joka kerta kun jonkun räkänokan jossain näen (poislukien veljien lapset, kummilapset ja jotkut muut lapset). Teinejä vihaan erityisesti. Itse asiassa, jos voisin ottaa lapsen 2-6 v. tekisin sen heti. Muut ajat ne on piloilla. Kyllä, muistan nimittäin esim. teini-iän vielä itekin.
Oon 32 v. ja miehen kanssa on oltu yhessä 10 v (avoliitossa). Asutaan 200 m2 omakotitalossa maalla (joka rakennettiin itse). On viis makkaria, pari hehtaaria tonttia jne. Tulot on kymmpitonnin luokkaa kuussa. Voisi siis tulla lapsia - kaikkien muiden mielestä. Ei meidän. Mutta voi helvetti näitä "kyllä sun mieli vielä muuttuu", "olet niin nuori" (???) jne. paskakommentteja. OIKEESTI, vielä pari vuotta sitten en ees viittiny sanoa etten halua lapsia kun en jaksanu sitä soopaa!!!?? Eikä se helppoo oo vieläkään. Ja sit näitä "eikö sun mieskään halua". No hä? Kait siitä on puhuttu??? Mutta mitä se teille kuuluu???
Ja kyllä, haluan mennä hotellille jossa ei oo lapsia, jos voin valita. Ei, en halua istua ravintolassa viereisessä pöydässä. Enkä muutoinkaan olla paljon tekemisissä. Joten, miks mun ois pakko??? Kyllä mun periaatteessa käy sääliksi niitä ihmisiä jotka joutuu niitä raivokohtauksia jne. kestämään. Jos satun olemaan itse tilanteessa (esim. kaverin kersa saa kohtauksen), osaan olla asian kanssa ja jopa auttaa. Mutta kun se asia PERKELE on oma valinta!!! Niin ihan turha tulla mulle itkeen!
Ja joo. Joka pirun pennin jonka saan työssä haluan pitää itte. Itte ne oon ansainnutkin ja ei oo kuule ihan helpoin maailman työkään (jos ei vaikein/raskainkaan). Niin en tosiaan haluaisi verorahoilla lapsiperheitä tukea! Eivät hekään tue mun matkustelu/samppanja/lukemisharrastuksia. Vai tuetteko hä? Ja ne on kuule ihan yhtä arvokkaita asioita! Ja haluan tehdä niitä.
Ei, en oo itsekän. Oon miettinyt asiaa. Tiiän 120% hyvin, että lapset voi olla ihaninta ikinä. Koen itekin niitä hetkiä, kiitos läheisten lasten. Tunnen läheisiä, jotka eivät voi saada lapsia vaikka haluaisivat. Se on ihan kauheaa. Tunnen lapsia, joiden vanhemmat on hirveitä, esim. juoppoja. Sekin on kamalaa. Yleensäkin on kamalaa, että kuka tahansa voi saada lapsen. Eihän kuka tahansa voi ajaa ees autoa ja se nyt on sentään paljon pienempi paha! Eli en siis kategorisesti vihaa kaikkia lapsia ja vanhempia. Vihaan sitä, että maailmassa usein ei ymmärretä että a) kaikki ei halua lapsia, b) lapset ei ole mikään kaiken etuoikeutus!!!, c) työkaverin "pakko lähteä neljältä hakemaan lapsi tarhasta" on paljon parempi syy kuin mun "pakko lähteä neljältä kun haluan mennä lenkille/kotiin makaamaan sohvalle/kaverin kanssa kahville" - ja sitten mä teen sen työt ja vielä maksan veroina sen tarhan! No hä.
Kiitos ja anteeks :)
Minusta lapsiperheitä on oivallista tukea sen vuoksi, että sillä tavalla tuetaan ihan jokaista yhteiskunnan jäsentä. Ai miten niin? No eikös jokainen yhteiskunnan jäsen ole ollut jossain vaiheessa lapsi? Joten kaikki vuorollaan hyötyvät lapsiin kohdistuvista tuista. Kyllä keski-ikäisistä lastenvihaajistakin on lapsilisää aikanaan maksettu.
t: Katariina
Maailmassa on ihan tarpeeksi ihmisiä että yhtään kenenkään tartteisi enää tehdä yhtään ihmistä lisää, saati että niiden pukkaamista tuetaan. Itte en oo yhtään lapsilisää pyytänyt, enkä saanut, ja jos asia on kynnyskysymys maksan takaisin tällä sekunnilla kaikki rahat (joita en siis ole saanut). En vihaa lapsia, enkä oo keski-ikäinen, vaan vielä kymmenisen vuotta niitä pystyisi pukkaamaan. Mutta eikös putket saa jo solmuun? Pitääpä hoitaa alta pois.
Kannatan asiaa sen kokeneena, mutta en voi enää liittyä; vasta äskettäin kun on alkanut jonkinlainen vauvakuume heräillä... Lieneekö sitten liian myöhään mutta eipä ole aiemminkaan tullut ajankohtaiseksi :)
Ystävät ja OMAT sukulaiset eivät ole onneksi asiattomuuksia kyselleet, anoppi kylläkin selän takana on kuulemma huolissaan mummoudesta, mutta se ei ole minun huoleni ;)
Pohjanoteerauksena muistan kuitenkin exän sukulaisen, joka eräänä isänpäivänä reippaasti kysäisi: "Milloinkas herraX saa alkaa viettämään isänpäiviä?". Kyseinen herra sai vastaukseksi ettei ainakaan minulla ole siitä tietoa ;)
Muistan myös pari juopunutta ystävätärtä jotka kerran lohkaisivat oikeastaan keskenään jutellessaan että jotain vikaa naisessa täytyy olla ellei halua lapsia... Eivät kylläkään ole asiasta udelleet eikä asia mitenkään ollut mulle tarkoitettu, mutta jotenkin hieman huvittavasti ajateltu ;)
Siis, eipä ole aiemmin tuntunut siltä että olisin aiemmin halunnut lasta ja vasta nykyinen miesystävä tuntuu sellaiselta että tämän kanssa voisin yhteisen lapsen tehdä ja hänestä tulisi loistava isä, ollaanko sitten ikuisesti yhdessä tai ei ;)
Itselleni kun lastenteko ei ole mikään pikkujuttu eikä muutenkaan tapanani ole ollut elää jonkin kaavan mukaan ;)
>jotain vikaa naisessa täytyy olla >ellei halua lapsia.
Samalla logiikalla lasta/lapsia haluavissa ei ole vikaa. Minussa ei mitään muuta olekaan kuin vikaa, vaikka haluankin. En ole aiemmin hoksannutkaan, että logiikoita voi kääntää näin. Onpa kivaa.
T: Anonyymi ylempää
Kappas kun juuri eilen totesin postauksessa että mä olen ainakin ihmisenä niin paska että näitä geenejä ei ole syytä siirtää eteenpäin.. Kaippa jossain vaiheessa aspartaamijuomat vaikuttaa niin paljon että mullakin jokin kello alkaa kilkattaa, mutta toisaalta onhan se jo muutenkin todistettu että tyhmyys lisääntyy maailmassa just sen takia kun tyhmät ihmiset lisääntyy ekana...
Äh, jossain vaiheessa ajattelin että haluan paljon lapsia, mutta nyt kun kaikki ympärillä lisääntyvät ja kellään ei oo aikaa enää mihinkään niin alan ihmetellä että MIKSI... En vaan tajua. Aika monta kaveria on hautautunut lapsiin niin ettei koskaan enää kerkeä mihinkään tai ainakaan ellei se sovi, hänen, anopin, mummun tai miehen tai kaikkien näiden aikatauluihin.
Ja asiasta toiseen aika paljon naisiin liittyi se tutkimuskin (ilonpilaaja) johon viitattiin. Entäs miten lapset vaikuttaa miehiin? Noiden kavereiden miehiä katteltua on tullut mieleen ettei juuri mitenkään. Ne on ylpeitä kun saa patsastella joskus niiden kanssa, mutta muuten ne menee ihan ku ennenkin, mutta kaverit istuu kiltisti kotona hoitamassa lapsia kun eivät enää pääse minnekään varsinkin kun mies on vielä vienyt sen perheen ainoan autonkin lähtiessään.. Että "joo voin mä lähteä jonnekin jos haet mut ja lapset täältä kun auto on miehellä ja tullaan takas ennen päiväuniaikaa, niin ja älä tule ennen kuin on syöty."
Lähetä kommentti